OUTOA JOIHKAA TUNTHURISA

Anteeksi hiljaiseloni! Tiistai-iltana kotiuduttiin Lapin reissulta ja nyt on mennyt muutama päivä vielä siihen, että ollaan saatu arkihommat pyörimään.

Mutta ette kuulkaa arvaakkaan miten jänskä reissu meillä oli! Oon oottanu että pääsen tästä teille kertomaan ja näyttämään kuvia. Harvoin sitä tulee oltua noin keskellä ei mittään pällistelemässä luonnon ihmeellisyyksiä. Ajettiin siis Kemin kautta Tornioon ja sieltä Pellon ja Kolarin kautta Muonioon. Meitä oli reissunpäällä yhteensä 8: minä, Lauri, Laurin sisko ja sen poikakaveri, Laurin äiti ja isä ja niitten koira Hupi sekä Laurin äidin sisko. Laurin porukat oli vuokrannu hienon mökin mistä oli tosi hienot maisemat. 

Alla on matkankulusta ja mökiltä kuvia. Kyllähän siellä tuota ruskaa oli ihan mukavasti, kun jotkut sitä epäili:)
Te, jotka seuraatte Well it sure ain't Pradan Facebook-sivuja, olette saattaneetkin nähdä kuvapäivityksistäni, että kartturilla ei ainakaan ollu huonot eväät matkassa! Vanukas on vaan niin hyvvää!

Eka päivä kierreltiin ja zuumailtiin meijän mökin ympäristössä ja löhöttiin ilta takkatulen ääressä ja ulkosaunassa. Oli muuten aika kuumottava ku hoksattiin yhtäkkiä metässä että poroaitaus oli jossain vaiheessa loppunu ja niitä poroja tupsahteli siihen sitten jostain eikä ne näyttäny kovin ilosilta ku suomenpystykorva räksytti niille menemään! Mää olin oikeestikki ihan paniikissa ku niillä poroilla savu nousi korvista ja ne tuijotti meitä vihasesti ja muita vaan nauratti! 

Reissussa rentouttavaa oli myös kun ei itse tarvinu tehä ruokaa - masu kiittää Laurin porukoita herkkuruuista! (murisee kylläkin tällä hetkellä kovasti)

Seuraavana aamuna lähettiin sitten vaeltammaan pallas-tunturille! En ookkaan vaeltanu aikoihin, viimeksi joskus yläasteella. No ruskaretkihän sen piti olla. No ei siinä ruskaa sitte kauheesti näkyny, kun MAA OLI LUMEN PEITOSSA! Ei kukaan voinu kuvitellakaan että syyskuun viimenen päivä jossain ois jo lunta?! Ja sellasissa määrin vielä! Sitä oli satanut tunturin laelle kauttaaltaan n. 10 sentin verran ja paikoittain sitä saattoi olla jopa lähes puoli metriä. Oli oikeesti semmonen fiilis välillä ku katto ympärilleen että mihin pohjoisnavalle me ollaan jouvuttu. Näkyvyys oli sen 40 metriä koska oli semmosta kauhian sumeaa ja räntätihkua. Ja se vaellus oli älyttömän haastavaa kun se lumi ei ollu vielä ihan kaikkea peittäny alleen niin jäiset kivet, puunjuuret ja muut semmoset oli kauhean liukkaita. Reilu 4 tuntia me siellä rämmittiin, mutta olihan se silti mahtava kokemus! Näin jälkikäteen kun vielä mietittii niin jäi kyllä uskomattomia muistoja ja tarinoita kerrottavaksi jälkipolvelle tuostakin reissusta :D Jostain syystä me oltiin tuollakin poroaitauksessa ja varmaan 50 poroa kiersi meitä ympäri. Nähtiin kans jänis ja jotain lintuja, riekkojakohan oli? Ihmisiä ei juuri näkyny :D

Kolmantena päivänä lähettiin ihan vaan nuorten kesken kiertelleen kyliä! :D hahah. Joo'o, oli se ainakin yhen kadunpätkän mittanen se Muonion keskusta. Siinä oli oikein keskeisellä sijainnilla Kela, työkkäri ja Alko, kaikki vieläpä sopivasti samassa rakennuksessa :D 

Tietysti oli pakko kans käydä kaikki maholliset halpisputiikit läpi mitä löyty, eli Muonion tapauksessa nyt antiikki-kirppis ja Säästöshoppi. Kuvassa oleva kirja ja rillit ovat antiikkikirppiksen löytöjä. Melko hyvä valikoima, etten sanoisi.

Antiikki-kirppiksen vieressä, keskellä tietä oli tuommonen kyltti ja teksti, eikä oltu ihan varmoja mihin liikkeeseen tai tarkoitukseen koko mainos oli edes tehty. 

Nähtiin kans tämmönen joku aivan ihanan idyllinen pieni sisustusputiikki, jossa halusin päästä käväisemään. No pahus, kun ei hoksattu että oli maanantai ja kauppa tietysti kiinni. Aukioloajat ke-pe 11-15 ja la 11-16 (?!?). Lähdettiin masentuneina takaisin autolle ja huomasin tämän allaolevan ihastuttavan kyltin liikkeen näyteikkunassa. Voi että jäi harmittamaan, tuon oisin kyllä ehottomasti halunnu ommaan ovveeni naulata! Ei ois muoniolaisillakkaan niin kauhia kynnys tulla kyllään Ouluun ku heti ulko-ovella tervehittäis jo tuttavallisesti. Ja vielä ihan punaisin sydänkoristein. 

Säästöshopissa nyt ei myyty kauheesti muuta kun kalastusvälineitä ja markkahintaan kultamokka-kahvia. 

Päivällä kävästiin Äijäkoskella katsomassa maisemia. Tehtiin myös laavulla tuli ja juotiin kuumaa kaakauta ja syötiin pullaa ja Fazerin sinistä:) Nam. Hupi yritti kovasti aalloille ja pärskyille haukkua ja saaha ne ojennukseen, vaan siinähän ne tyrskysi edelleen :D

Illalla juhlistettiin Laurin äidin viiskymppisiä. Syötiin hyvin, kuunneltiin 70 luvun biisejä (katottiin Junior Masterchef!), saunottiin ja löhöttiin taas takkatulen ääressä. Mää kävin vielä keräämässä synttärisankarille ruskakimpun pöydänkoristeeksi:)

Seuraavana aamuna tehtiinkin jo lähtöä, mutta haluttiin käydä vielä soutelemassa ennen pitkää 6 tunnin ajomatkaa. Mää olin ainut joka laitto pelastusliivit.... ja heti pilikattiin ku narut oli vinksin vonksin laitettu:( Mun soututyyliäkin pilkattiin, enkä oikeen tiijä miksi? Lauri, selityksiä? :D Semmosta faktat tuli kumminki soutaessa tiskiin, että soutaminen ei olekaan enää maailman eniten kaloreita kuluttava urheilulaji, vaan seinäkiipeily! Ei ois uskonu, eihä? Pitäsköhän sitä alkaa seinissäkiipeilijäksi, jos sitä vaikka laihtus? :D Seinissäkiipeilystä tuli mieleen yks mua mietityttänyt Spiderman-juttu, mutta siitä vaikka joskus muulloin :DD

Kuvat on btw otettu kaikki Iphonella, mutta yllättävän hyviä ovat nämä päivänvalossa otetut kumminkin! Saisimpa pian huollosta sen oman kameran ettei tarvis nyysiä Laurilta koko ajan tuota sen puhelinta omiin hömpötyksiin.

Mutta että tällanen reissu! Tulomatkakin meni muuten ihan mukavasti, mitä siellä nyt jossaki Fordissa kuski veti Koffia ja joku Jorma ei antanut ohittaa vaan posotteli 20 km/h alinopeutta keskellä tietä :D Terkkuja Jormalle!

Ja teille muillekin:)

<3 Iina